Häh hää, otsikosta voisi päätellä, että olisin nyt epäonnistunut dukanin dieetissäni, mutta tämä projekti toistaiseksi jatkuu. Tuloksia on syntynyt, joskaan ei niin paljon kuin olisi ollut suotavaa.
Olen miettinyt, että dukanin dieetin jälkeen siirryn takaisin vhh-maailmaan. VHH-maailma lienee jopa pakollista kohdallani, koska olen viime syksyn aikana todennut olevani gluteeni-intolerantikko tai jotain sinne päin. Viljoista itselleni pahin on vehnäjauho. Silloin kun tämä VHH-ruoka-blogini vaikeni pitkäksi aikaa repsahdin taas hiilarimaailman pauloihin. Tällä repsahduskerralla minulle kuitenkin selvisi syy siihenkin, miksi jopa karpatessani minulla oli vatsa usein kipeänä. Syy oli kaupasta ostettu Karppinen-leipä, jossa oli vehnäjotain mössöä.
Jos et ole katsellut Antti Heikkilän uusinta Studio55-haastattelua, jossa hän puhuu gluteenittomasta ruokavaliosta (josta mukamas on tulossa karppauksen syrjäyttävä dieetti), kannattaa käydä katsomassa ohjelma Katsomosta. Tässä ohjelmassa Antti Heikkilä ei suosittele vhh-ruokavaliota noudattaville mitään leipiä - ei edes vhh-leipiä. Leivissä kun lasketaan hiilihydraatit alas, niin sitten niissä nostetaan proteiinin määrää. Ja kuten itse totesin, niin gluteeniherkille ihmisille kaupan karppausleivät eivät sovi.
Ai niin, otsikkoni oli, että miksi laihduttaminen ei onnistu...no vähän otsikostakin siis. Katselin eilen myös Antti Heikkilän toisen haastattelun, jossa mukana oli myös vhh-ruokavaliolla itsensä pelastanut elokuvaohjaaja Pekka Karjalainen. Antti Heikkilä totesi siinä, että yleensä vain harvat onnistuvat jonkin laihdutuskuurin kanssa. Syöminen on niin monisäikeinen asia, että pelkällä jonkin asian rajoittamisella ei tuloksia synny. Ihmisellä on taipumus hemmotella itseään syömisellä tai syömiseen/juomiseen liittyvällä tavalla. Suurin osa laihduttajista luovuttaa ja palaa takaisin leivänmussuttajaksi, pullan puputtajaksi jne. Vain vakava terveydellinen syy saa yleensä ihmiset viimeistään onnistumaan. Pelkät ulkonäölliset "rantakuntoon kesäksi" -projektit eivät välttämättä riitä ihmiselle pontimeksi. Voidaan laihtuakin kesäksi, mutta kesällä sitten eletään taas kuin pellossa ja kilot tulevat tuplaten takaisin...
Itselläni on käynyt juuri näin. Vhh on innostanut jonkin aikaa. Olen etsinyt janoten tietoa ruokavaliosta ja inspiroitunut onnistujien tarinoista. Tiennyt, että vhh on varmasti ainoa oikea dieetti ja kokeillutkin sitä, todeten oloni dieetin aikana todella hyväksi ja energiseksi. Sitten olen väsähtänyt, pizza on houkutellut, karkit laulaneet kutsulaulujaan ja viimeistään totaalinen kyllästyminen pekooniin on ajanut minut leivän kimppuun.
Nyt kun kokeilin gluteenitonta ruokavaliota, huomasin että vatsakivut kyllä loppuivat - väsymys palasi. Suklaata (ihan sitä Fasun sinistä ja muita tavallisia suklaita)ja kahvia kului ja paino nousi. Monet gluteenittomat leivät ovat sitä paitsi kaloripitoisempia kuin tavalliset, joten sekin saa painoni nousemaan. Niin ja se, että kun leipoo itse gluteenitonta pullaa ja huomaa, että tätähän voin syödä ilman mahan turpoamista vaikka kuinka ja paljon, niin eihän sellainen elämäntapa laihduta. Pöhköä, että gluteenitonta ruokavaliota nyt kaupataan uutena laihduttavana dieettinä!
Ilmeisesti on niin, että laihduttaminen onnistuu, jos pistää oman elämänsä suurennuslasin alle ja miettii kaikkia niitä pohjimmaisia asioita, miksi mitäkin syö ja milloin. Kuuntelee kehoa ja elää sen mukaisesti. Ruokavalion ei saisi olla vain dieetti, jossa rajoitetaan jotain ruoka-ainetta jonkin kustannuksella - ruokavalion pitäisi olla elämäntapa, osa omaa lifestyleä, kuten ravintoasiantuntija Jaakko Halmetoja asian ilmaisee.
Olen miettinyt, että dukanin dieetin jälkeen siirryn takaisin vhh-maailmaan. VHH-maailma lienee jopa pakollista kohdallani, koska olen viime syksyn aikana todennut olevani gluteeni-intolerantikko tai jotain sinne päin. Viljoista itselleni pahin on vehnäjauho. Silloin kun tämä VHH-ruoka-blogini vaikeni pitkäksi aikaa repsahdin taas hiilarimaailman pauloihin. Tällä repsahduskerralla minulle kuitenkin selvisi syy siihenkin, miksi jopa karpatessani minulla oli vatsa usein kipeänä. Syy oli kaupasta ostettu Karppinen-leipä, jossa oli vehnäjotain mössöä.
Jos et ole katsellut Antti Heikkilän uusinta Studio55-haastattelua, jossa hän puhuu gluteenittomasta ruokavaliosta (josta mukamas on tulossa karppauksen syrjäyttävä dieetti), kannattaa käydä katsomassa ohjelma Katsomosta. Tässä ohjelmassa Antti Heikkilä ei suosittele vhh-ruokavaliota noudattaville mitään leipiä - ei edes vhh-leipiä. Leivissä kun lasketaan hiilihydraatit alas, niin sitten niissä nostetaan proteiinin määrää. Ja kuten itse totesin, niin gluteeniherkille ihmisille kaupan karppausleivät eivät sovi.
Ai niin, otsikkoni oli, että miksi laihduttaminen ei onnistu...no vähän otsikostakin siis. Katselin eilen myös Antti Heikkilän toisen haastattelun, jossa mukana oli myös vhh-ruokavaliolla itsensä pelastanut elokuvaohjaaja Pekka Karjalainen. Antti Heikkilä totesi siinä, että yleensä vain harvat onnistuvat jonkin laihdutuskuurin kanssa. Syöminen on niin monisäikeinen asia, että pelkällä jonkin asian rajoittamisella ei tuloksia synny. Ihmisellä on taipumus hemmotella itseään syömisellä tai syömiseen/juomiseen liittyvällä tavalla. Suurin osa laihduttajista luovuttaa ja palaa takaisin leivänmussuttajaksi, pullan puputtajaksi jne. Vain vakava terveydellinen syy saa yleensä ihmiset viimeistään onnistumaan. Pelkät ulkonäölliset "rantakuntoon kesäksi" -projektit eivät välttämättä riitä ihmiselle pontimeksi. Voidaan laihtuakin kesäksi, mutta kesällä sitten eletään taas kuin pellossa ja kilot tulevat tuplaten takaisin...
Itselläni on käynyt juuri näin. Vhh on innostanut jonkin aikaa. Olen etsinyt janoten tietoa ruokavaliosta ja inspiroitunut onnistujien tarinoista. Tiennyt, että vhh on varmasti ainoa oikea dieetti ja kokeillutkin sitä, todeten oloni dieetin aikana todella hyväksi ja energiseksi. Sitten olen väsähtänyt, pizza on houkutellut, karkit laulaneet kutsulaulujaan ja viimeistään totaalinen kyllästyminen pekooniin on ajanut minut leivän kimppuun.
Nyt kun kokeilin gluteenitonta ruokavaliota, huomasin että vatsakivut kyllä loppuivat - väsymys palasi. Suklaata (ihan sitä Fasun sinistä ja muita tavallisia suklaita)ja kahvia kului ja paino nousi. Monet gluteenittomat leivät ovat sitä paitsi kaloripitoisempia kuin tavalliset, joten sekin saa painoni nousemaan. Niin ja se, että kun leipoo itse gluteenitonta pullaa ja huomaa, että tätähän voin syödä ilman mahan turpoamista vaikka kuinka ja paljon, niin eihän sellainen elämäntapa laihduta. Pöhköä, että gluteenitonta ruokavaliota nyt kaupataan uutena laihduttavana dieettinä!
Ilmeisesti on niin, että laihduttaminen onnistuu, jos pistää oman elämänsä suurennuslasin alle ja miettii kaikkia niitä pohjimmaisia asioita, miksi mitäkin syö ja milloin. Kuuntelee kehoa ja elää sen mukaisesti. Ruokavalion ei saisi olla vain dieetti, jossa rajoitetaan jotain ruoka-ainetta jonkin kustannuksella - ruokavalion pitäisi olla elämäntapa, osa omaa lifestyleä, kuten ravintoasiantuntija Jaakko Halmetoja asian ilmaisee.
Kommentit
Lähetä kommentti