Monta alkua

Tutustuin VHH-ruokaan ensimmäisen kerran noin vuonna 2006, jolloin löysin kirjastosta vahingossa lääkäri Antti Heikkilän "Hyvän olon keittokirjan". Tuo kirja käänsi päälaelleen lähes kaiken sen, johon minut oli ruoka-asioissa koko elämäni ajan opetettu. Yksi näistä oli muun muassa se, että voi ei todellakaan ole se kaiken pahan alku ja juuri, vaan syyt ihmisten lihomiseen ovat ihan muualla kuin voissa! Ihastuin Heikkilän kirjan herkkuihin ja nautiskelin hyvillä mielin voista ja pekonista!

Minulla on kuitenkin ihan hirveä addikti leipään, joten luultavasti hyvä karppaamisen alku monena kertana tyssäsi sitten johonkin leipäherkkuun ja silloin en jotenkin osannut ajatella, että jos jonain päivänä herkuttelee jollain ns. "kielletyllä hedelmällä",  ei sen tarvitse kaataa koko dieettiä. Toinen, mikä on useasti kaatanut hyvin alkaneen karppaamiseni on ollut se, että minulle on tullut ummetusta. Nyt, kun luulisin olevani selviytynyt noistakin karikoista (niistä sitten myöhemmin ;-)   uskoisin, että tällä kertaa pysyn karppaajana pitkään ellen sitten maailman tappiin asti ;-)

Pakko kuitenkin jo ihan tähän ensimmäiseen hengenvetoon on kirjoittaa myös, että tässä välillä tutustuin myös superfood-skenen ajatuksiin ja sain siitä myös paljon inspiraatioita ja ahaa-elämyksiä ruokavalioasioihini. Ehkäpä siis superfooditkin vilahtelevat blogissani aina silloin tällöin. Foodistithan eivät varsinaisesti tuijota mihinkään hiilihydraatteihin, mutta eipä heitä liioin näy hampurilaisravintoloissakaan ;-)

J.K. Vaikka siis aina välillä en olekaan karpanneet, niin silti emme ole enää vaihtaneet voita margariiniin - ja paino on pysynyt samana, kunhan emme ole innostuneet liikaa herkuttelemaan muilla asioilla kuten sokerilla ja valkoisilla vehnäjauhoilla emmekä ole lastanneet ostoskoriin eineksiä.